Tänään musiikkia korviin!

Eilinen meni niin pahasti asiaa pohtiessa kun vielä yksi tyttönen ilmoitti olevansa paksuna ennen kun lähdin töihin. Helvatti että pisti taas korpeamaan ja päässä ei liikkunut sitten yhtään mitään hoitojen lisäksi. Mietin jo pitääkö tunkea tikku varpaankynnen alle ja potkasta seinään jotta sais hetkeks ajatukset kaikkoamaan päästä.

Tänään otan peltorikuulokkeet päähän ja hommaan niihin taas uudet patterit jotta saan kuunnella radiota kaikessa rauhassa... Toivottavasti jollain kanavalla on hyvät jutut jotka ei liity esin ruottin rinsessaan...

Pohdin eilen paljon kateutta ja pakkomiellettä. Olen tässä monta kertaa miettinyt josko ammattiapua tarvitsisin pääni selvittämisessä. Pelkään kuitenkin että saan vaan jonkun lässyttämään kuinka kaikki tunteet on NORMAALIA ja hyväksyttävää... Sitä en kaipaa... tarviin jotain oikeita työkaluja tähän pakkomielteen hillitsemiseen ja perspektiivien tasaamiseen. On hetkiä jolloin on kaikki ihan normaali ihmisen skaalassa ja elämä ns. tasapainossa, mutta sitten tulee taas joku juttu joka nostaa elämän ihan päälaelleen. Olen täys luuseri maho ämmä enkä KOSKAAN saa niitä lapsia ja mies hylkää ja jään yksin... Muutan eteläamerikan viidakkoon loppuelämäkseni ja hylkään kaiken vanhan... (tuonne asti olen jo päässyt suunnitelma C:n kanssa.)

Mutta juu... Huomenna olis se alkionsiirto... Ristiriitaiset ovat tunteet... Sitä kristallipalloa edelleen kaipailisin. Olisin täysin valmis menemään ennustajalle. Jos joku pystyisi minulle kertomaan että olisi oikeesti lapsi joskus kainalossa ja se olisi oma, niin elämästä häviäisi aika suuri stressinaihe.

Eilen oli ovulaatiopäivä... Kramppas maha kun pahimmassakin mensukrampissa. Olin ihan kaksinkerron töissä välillä. En sitten tiedä mistä moinen voi johtua. Ei noin rankkaa vääntöä oo yleensä mahassa ollu. Tuli sekin ovis hyödynnettyä ja vielä kun käydään hakee se pakkasukko kyytiin niin tuplavahingon ainekset on koossa... Mut tulis edes se yks.... Ja jos ei tuu niin sitten tulee se koira... ;)

 

 

Onko lapsettomia blogeja tarjolla?

Taas selailin vanhoja joskus seuraamiani blogeja ja kaikki tuntuvat olevan paksuna tai saaneet lapsen tai sitten vaan "mystisesti kadonneet"

Vieläkö täältä löytyy jokunen lapseton jotka jaksaa kirjotella? Ehkä etsin enempi meitä IVF kävijöitä... Niin sitä itsekin muuttuu vaan rasistiseksi... Aina ne vaiheet jotka on tullut jo itse käytyä tuntuu toissijaisilta. Ei halua nähdä kun muut paksuuntuu niistä konsteista mitkä ei itselle toiminu.. Sen sijaan onnistumisia ja niitä tylsiä epäonnistumisia kaipaan. Josko vaikka omat toiveet pysyis jossain korkeuksissa... tai saisi edes vertaistukea...

Olen tässä viimeaikoina miettinyt myös josko pitäis tehdä joku miitti turkulaisten foorumipalstailijoiden tai miksei muidenkin ivf kävijöiden kanssa... Toisaalta haluanko minä pölpöttää tästä asiasta taas lisää? Haluanko että ne muut istuttaa minuun taas 100 uutta stressinaihetta? No en...

Tuossa kävin jonkun blogissa kääntymässä ja tekstissä luki kuinka ei osaa ollenkaan realistisesti ajatella että lapsi on se tulos joka tästä saadaan jos saadaan... Minulla kävi eilen myös se sama "yllätys" mielessäni... Laskin nimittäin lasketun ajan  (niinkuin tyhmä tapani yleensä on) ja se olisi 20. marraskuuta tällä kertaa... ja vieläpä tämän vuoden puolella... Oudosti se tuntuu tällä hetkellä yllättävän nopeasti tulevalta ajalta. Jos nyt tärppäis niin tulis aika vinha kesä ja vielä vauhdikkaampi syksy... Outoa että tämä yksi ainut siirtopäivä voi oikeesti muuttaa koko elämän lopullisesti!! (mutta realisti muistuttaa että siinä on edelleen se 20% mahdollisuus vaan)

... ja niin... jos nyt tärppää niin mä en saa koiraa.... Jurkele :D Meillä kun on diili että koira tulee jos ei lapsi tule... Ja olen jo saanut luvan hankkia sen... se kun ei vaan löydy ihan lähimaastosta eikä niitä kovin usein maailmaltakaan tule, joten kilpajuoksussa on koira ja lapsi... Lapsi toki tärkeempi, mutta harmittaahan tuo kun koiraa on jo 10 vuotta tässä mietitty (kun oma koira kuopattiin) ja 5v ihan tosissaan.

Torstaina saan kyytiläisen!!

Tänään oli ovisplussa tikussa ja epäluulosena soittelin sitten tyksiin taasen. Pääsin heti samana päivänä ultraan ja HIENOJA uutisia! Limakalvo oli 9,2mm ja folli oli 18mm. Eli ovis oli oikein bongattu vaikka sitä vähän epäilin. Nuo liuskat kun ovat mitä ovat... Olen käyttänyt samoja cittarin liuskoja pari vuotta joten tiedän aika hyvin kuinka tummaksi asti tummuu ja kuinka nopeasti, mutta silti jotenkin pelotti josko ei oliskaan ovis ihan vielä ja turhaan sinne aikaisin ryykään ultraan...

Niin se kuitenkin oli kuten arvasin, että plussa oli nyt ja keskiviikkona otetaan meidän tuleva vauva sulamaan... (huom.. .yritän psyykata itseäni positiivisuuteen) Torstaina on siirto! Ihan mahtavaaaa!!! Me päästään siirtoon!! Wihdoinkin!!!

Toivottavasti pistävät sinne tähtipölyä ja vauvaliimaa mukaan. Mulle kelpais yks kappale lääketieteellisiä ihmeitä tähän hätään...! Marraskuun piristys :) Yks sellanen tulemaan... tai käy kaks jos samaan hintaan tulee...

Nyt tarvittaisiin sitä tähtipölyä!

Nyt todellakin tarvittaisiin sitä tähtipölyä... Siellä nestemäisen typen seassa hytisevän alkion päällä vois olla hippasen sitä tähtipölyä.

Omaan aika hyvän itsesuojelujärjestelmän. Olen nimittäin ollut äärettömän pessimistinen koko pas homman kanssa. Ei ole ollut minkäänmoisia onnistumishaaveita minkään suhteen koska ei voi onnistua. Miksi tämä onnistuis kun on kerran kaikki ollu reerassa tuolla alhaalla muutoinkin. Tuubat auki, hedelmöittyy näköjään hyvin ja jakautuu täydellisesti. Kiinnittyminen vois olla se meidän ongelma mutta siihenkään ei puututa ennen kun on monta siirtoa taas takana.

Tänään sain ovisplussan testiin ja johan nous toiveet. Olin nimittäin niin varma että menis siirto viikonlopun takia päin kekkulaa että en antanut itseni innostua. Nyt kun se on varmaa että tälle viikolle yritetään siirtoa niin johan olen sekaisin :D Tänään ultraan jotta nähdään onko limakalvo tarpeeks paksu ja onko kaik muu kunnossa... PIDÄN ITSELLENI PEUKKUJA!!! Puhaltakaa sitä tähtipölyä tänne jos sitä jollakulla on jossain tallessa!!!

Olinpa minä näppärä tyttö!!

Hienosti olin tuohon viime postaukseen tajunnut merkitä kp:t nimittäin näin reissun jälkeen aloin mietiskelemään koska ne oikeen alkaakaan sittent aasen... Nyt on onneksi tullut tämä kierto vedettyä ilman sitä iänikuista tiputtelua mikä on vaivannut viimeiset pari kk.

Ovulaatiota en tikutellut enkä tarkkaillut mitenkään. Eipä sitä ollut edes reissuilla silleen kauheesti peittojenpöllyttely mielessä, mutta ehkä ne pari keikkaa riitti taas että voi sanoa yrittäneensä.

Ensi viikkoa innolla odotan että alkais vuoto ja päästäisiin ensimmäiseen passiin vihdoin ja viimein. Sitä on nimittäin odotettu...

Inha flunssa riivaa ja huomenna pitäis jo mennä töihin... Toivottavasti tää tästä alkaa helpottaa...