kuulumisia

Aina työpäivän aikana sitä keksii isoja juttuja mitä voisi kirjoitella blogiin vaan kyllä ne aina katoaa ne ajatukset kun pääsee kotiin...

Yleisesti kuulumisia... Tämän blogin kirjoitin alkuun jotta pystyisin aloittamaan positiivisemman elämän. Tämä oli jonkun vuoden uudenvuoden lupauksen lunastuspaikka... Vuosia on vierinyt ja ongelmaa on vain tullut lisää, mutta nyt jostain syystä ilman yrittämistä on tämä vuosi ollutkin positiivisemman ajattelun suhteen parempi. Huomaan että minulle on tapahtunut erityisen paljon pieniä positiivisia asioita ja kaikki mikä on voinut mennä pieleen ei ole mennyt.

Ehkä jotain on auttanut psykoterapiat joissa on käsitelty paljon minua vaivanneita asioita. Yksikään niistä ei ole helpottanut vielä yhtään mutta ehkä jos se että niitä saa oikeasti vatvoa vatvomistaan puhumalla on auttanut.

Edelleen hoidot seisoo jäissä... Odotan kuin kuuta nousevaa josko ovulaatiotestit nyt ryhdistäytyisivät toimimaan kanssani... Tällä kierrolla ovistestit on näyttäneet plussaa tai lähes plussaa turhan usein. Kävin kp7 ultrassa ja pas suunnittelussa. Siellä sain luvan tulla jo tässä kierrossa siirtoon. Aloin ovistestit kp11 ja heti tuli plussa.  Siitä raportoin tietysti lekuriin ja siellä hoitaja alkoi vähän epäillä... Menin ultraan tiistaina ja siellä ei ollut limakalvo vielä valmiin näköinen ja paikallaan kölli myös 15mm rakkula. Eli ei ovulaatiota vielä.. Aikaisintaan periaatteessa vois olla torstaina eli tänään ovis plussa.... Koskaan ei oo antanu ovistestit väärää plussaa saatikka pitäny jatkuvasti plussana tai lähes plussana... Tänäänkin tuli ihan tasavertaset viivat mutta olen nyt päättänyt että plussa se on vasta kun se viiva tulee heti näkyviin kun väri pyyhkäsee ohi... Silleen nimittäin mulla on aina tullu se viiva kun on ollu oikeesti plussa. Eli en katso enää "lopputulosta" vaan katson miten se siihen tikkuun ilmaantuu.

En muista olenko täällä käyny läpi tota koiraa jonka hankin... Se on nyt reilu 8kk... Jätkä on oikein oppivainen ja ihana elukka mutta sairastaa Addisonin tautia ja syötän sille koko sen lopun elämän kahdesti päivässä kahta eri lääkettä. Tämä sairaus on siitä vielä hyvä/huono että tämä voi olla täysin huomaamaton ja vaivaton koko koiran elämän ja tämä ei lyhennä elinikää... TAI sitten se aiheuttaa koko elämän jotain pientä kramppaa ja voi saada kaverikseen sokeritautia ja kilpirauhasongelmia yms. Toistaiseksi ollaan saatu vaan kärsiä ajoittain ripulista... Tämä kuitenkin on omiaan ressaamaan minua kun juuri on ollut kuukausi tai pari täydellisesti toimiva koira ja ehdin jo huokaista niin taas tanssitaan ripaskaa pari yötä.

Sen olen kuitekin todennut että olen saanut todella kultaisella luonnolla varustetun iloisen aktiivisen ja täyspäisen perheenjäsenen. Kaikki rakastuu Paddyyn ketkä hänen kanssaan tekemisissä ovat olleet ja hoitopaikkoja jätkälle on jonoksi asti :) Vaikka mukaan tulee dosetti ja lääkepurkkeja.

Olen alkanut keräämään rahaa kesän yksityiseen hoitoon. Tarkoitus on käydä vetäsemässä yks ivf kierros väestöliitolla kesän kieppeillä...

Nyt siis on kp 15 ja ovulaatio on.... hukassa...

Ehkä siirtoon...

Pistetääs taas päiväkirjaan merkintää... Nyt on menossa kp 8 ja tässä kierrossa mahdollisesti siirto jos nyt TYKS saa sitä perkulaan alkion sulatukseen tartvittavaa lientä joka on kuulemma toimittajalta loppu... (miten helvetissä se on mahdollista) Aika kamalaa on niille jotka ny ton menossa punktioihin tai jotka on ensimmäisiä siirtoja vasta odottelemassa... Minulla ei enää tunnu kuukauden viivytys juur missään... Mä olen jo luopunu minkäänmoisista toiveista... En ja ksa murhettua...

Tänään oli psykoterapeuttikäynti ja siellä juurikin pohdittiin positiivisuutta ja negatiivisuutta... Tätä kuuluisaa mind fullnessia ja yleensäkin tulevan murehtimisen tyhmyyttä... Pohdittiin miten saa itseään ruokkivan megatiivisen ajattelun tai sanotaan suoraan jäätävän itsesäälipäivän katkeamaan ja sen murtuneen mielen kohdistettua eteenpäpin tai edes kohdistettua johonkin... Aika hyviä itsensä kokoamisen ideoita itseasiassa tulikin ja odotan innolla että pääsen niitä testaamaan.... Että nyt kerrankin voin sanoa että kohti uusia pettymyksiä!!! :D (siis vielä tarkennettakoot että ei nämä ole pettymyksen hävityskonsteja vaan tulevan lapsettoman elämän murehtimisia ja yleensäkin oman arvon aleneman tunteita huiskimaan matonalle)

Hauskaa on huomata miten montaa tekniikkaa olen osannut käyttää jo hyvin pienestä asti... :) Monet tekniikat ovat käytössä ja monta aihetta mistä keskustellaan, niin olen käynyt pohdintoja paljon omassa päässäni jo ennestäänkin. Tiedostan todella tarkkaan miten oma mieleni toimii ja koska se rojahtaa... Ja tiedostan myös sen että en pysty itse ollenkaan näkemään kuinka masentunut ja paskana olen silloin kun alho on päällänsä... Vasta jälkikäteen voin todeta kuinka solmussa on taas oltu milloinkin. (en myöskään näytä ulospäin ongelmiani, joten olen ilmeisen hankala)

Eli nyt sitten taas sormet ja varpaat ristissä pystyyn että maanantaina saisin varmuuden että siirtoon päästäisiin jo tässä kierrossa... Se olis oikee lottovoitto!!!