Juu ei...

Näköjään on taas kiinnostanu ihan järjettömästi kirjoitella tänne... Eli negaa tuli silloin tuoresiirrosta ja sen jälkeen välikierto ja passi...

Niin kävi kuin tyksissäkin että ensimmäinen sulatettu taas roskiin ja toinen siirtoon. Siirrossa jäi solu kiinni katetriin ja jouduttiin sitä siinä venkslaamaan ees ja taas pariin otteeseen mutta kai se sinne sitten jäi. Nyt on tiistai ja testipäivä on perjantai. Nyt on ainakin vielä negaa joten ei paljoo innostuta tämäkään taas.

Nyt oli ihan ennätys määrä apuja passiin. Ensinnäkin irrotuspiikillä varmistettiin että päästään siirtoon perjantaina ja kitaan tungettiin 6 päivää kortisonia 4kpl kerralla ja alakertaan 2x200mg lugesteronia kahdesti päivässä eli ihan järkyllä yliannostuksella.  (suomeksi 800mg/päivä)

Sain  jo ennen siirtoa ensimmäisiä hiivaoireita ja nyt on ihan jäätävä hiivakierre meneillään. Ei auta canestenit sitten juur mitään. Eneenkin virtsaputkessa majaileva mörkä on vaivannu oikeen olantakaa. Onneks kohta voinee kiskoo ton diflucanin ja pääsen tästä piinasta.

Jäljellä pakkasessa on vain ja ainoastaan kaksi samassa putkessa joten nyt sitten mietin pilaanko kesälomani negalla ja isolla romahduksella vai vasta kun palaan töihin. Olen jo oikeestaan päätynyt pilaamaan lomani ja jatketaan tästä nyt ihan suoraan vaan seuraavaan passiin.

Varasin meille syksyksi jo adoptioinfoon paikan ja katsotaan sitten ottaako tyks meidät vielä yhteen kierrokseen vai mennäänkö jonoon. Itse en todellakaan ole varma adoptiosta. Tuntuu niin oudolta että voisi saada toisen lapsen yhtenä päivänä kotiin ja pitää sitä sitten omanaan. Varsinkin vielä jos on ihan eri värinen yksilö kyseessä niin mahtaa olla vinha aloitus siinä perhe-elämässä. Kaikkeen varmaan tottuu ja väri omissa silmissä häviää muutamissa päivissä... Eipähän kukaan tuu sanomaan että on äitinsä tai isänsä näköinen :D

Ihan suoraan jos sanotaan niin hirvittää niin nuo adoptiojonojen ajat kuin myös nuo aivan jäätävät tonnimäärät mitä tuossakin leikissä menee rahaa? Joku sanoo että ei ole ihmiskauppaa... HUHHUH? Ei siis sinänsä että kulutan tuon summan rahaa lapsettomuushoitoihin melko helpostikin vuodessa, mutta se vaan jotenkin tuntuu oudolta että voi mennä kymppitonni tuollaisiin asioihin... Kyllä siellä jossain kohdassa joku on pielessä? Tai toisaalta iso organisaatio saattaa imeä paljonkin. Jos vuodessa tuo maahan 50 adoptiolasta niin firma siitä ottaa vanhemmilta omaan pyörimiseensä 500 000 Hmmm... josta maksaa aika paljon kyllä kohdemaan asioitakin........ kai... En mä tiiä...

Ehkä ei auta pohtia moista. Eletään päivä kerrallaan vaan... Jos pystytään...

No mites tää kierros sitten on menny?

Väestöliiton pakeilla siis ollaan ja lääkearsenaali oli tässä hoitokierrossa ihan järkyttävän hirvittävän suuri. Pahimmillaan vedin päivässä silleen 9 pilleriä aamupalaksi ja kolme vielä toosan kautta ja joinakin päivinä vielä piikkejä päälle.

Suomeksi: Nyt syödään kortisoneja (pitkäkestoisia sellaisia) ja nyt kun siirrosta on viikko alkaa jo määrät vähenemään pikkuhiljaa. Syön myös zumenoneja jotka on jotain vaihdevuosikorvaushoitojuttuja. Piikittelyä oli vielä punktion jälkeenkin kun irrotus tehtiin eri aineilla niin piti piikitellä vielä jälkeenpäin pregnyliä tukihoitona.

Punktiossa saatiin kasaan kokonaiset viisi solua joka ei ollut järin suuri määrä, mutta odotukset oli sekä minulla että lääkärillä matalammat. Kaiken kruunasi se että kaikki hedelmöittyi ja jakaantui normaalisti. Sieltä tuli neljä ensimmäisen luokan solua ja yksi hyvä kakkonen. Yksi meni siirtoon ja loput pakkaseen marssijärjestyksessä 1+1+2

Sain siis pakkaseen käytännössä saman määrän kuin pitkällä kaavalla, mutta nyt vielä parempilaatuisia. Punktio itsessään ei ollut taaskaan mitään herkkua, mutta kyllä siitä selvis.

Nyt on piinapäiviä menny 7 tai 8 ja sain aivan ihanan flunssan tähän väliin. Räkä lentää ja keuhkotkin tuntuu olevan tukossa. Ei siis voida laskea miksikään oireeksi vaan ihan rehellinen räkätauti.

Oireina on nyt lähinnä tuossa tietyssä kohdassa hiukan mahan keskilinjan oikealla puolella tuntuva pieni piikitys kohdun seudulla. Toivottavasti se olisi siellä... ;) Lugesteroneja menee kolme palloa päivässä joten tissit elää ihan omaa elämäänsä ja niitä ei auta analysoida.

Toiveet on todella korkealla koska kyseessä on nyt ensimmäiset kortisonit ja niihin olen niin paljon luonut luottoa. Varmasti siis pudotaan korkealta ja kovaa...

Eipä paljoo oo ollu mieli kirjoitella...

Jännä huomata että ei ole enää tullut kirjoiteltua tänne vaikka eteenpäin mennään ja on ongelmiakin. Ehkä tuo psykoterapeutti on sitten se henkireikä tällähetkellä ja ei vaan ole tarvetta naputella tänne... No nyt kuitenkin tunnin psykoterapiakaan ei auta tähän puheripuliin ja seuraavaan aikaan on vielä liian paljon aikaa joten purkaudutaan tänne...

Viimeinen siirto tehtiin ja viduiks meni... Siitä sitten oman suunnitelman mukaan yksityiselle ja tälläkertaa siis Väestöliiton pakeille ja yhdelle tietylle lääkärille johon olen erityisen mieltynyt. Näinä päivinä alkaa piikittely lyhyellä kaavalla väännettävään hoitoon mihin tulee ihan eri lääkkeet ja paljon lääkkeitä. Saan kortisonitkin nyt vihdoin käyttöön ja stimulointi tehdään Fostimonilla... jota oli apteekistani viimeksi ostettu lokakuussa 2011 eli ei kovin yleinen myrkky käytössä.

Lääkäri oli sitä mieltä että on happamampi ja näin ehkä tehokkaampi ollut huonosti munivilla. Nyt vaan todella haluaisin päästä etenemään ja saada hoidot loppuun... Ahdistaa toki että nää tulee pian loppumaan ihan oikeesti ja pitää alkaa miettimään elämää eteenpäin mutta toisaalta tää on nyt uus mahdollisuus. Hain kouluun ja meinaan jättää vakituisen työni syksyllä... (ahdistavaa)

Mut näillä mennään ja kattotaan mitä tulee... ;)

Paniikkia ja epätoivoa

Viimesiirtoon päästiin.. ensimmäinen olki ja sen kaksi asukkia eivät selvinneet sulatuksesta ja toinen olki oli vedetty melko tuoreeltaan pakkasesta ennen siirtoa. Kaksi laitettiin ja negaa tuli yllättäen.

Nyt on toinen pas kakkso kierroksesta edessä ja viimeinen olki käytössä. Tämä olki sisältää myös kaksi kaveria mutta selviääkö nekään :( Keskiviikkona ne otetaan pakkasesta ja torstaina olis siirto. Pidetään sormet ristissä ja toiveet matalalla.

Viime ivf rundissa viimeisen oljen molemmat kyllä selvis sulatuksesta.

Piinailemaan mä lähdenkin sitten etelän lämpöön joten menee varmaan aika vauhdilla päivät.

kuulumisia

Aina työpäivän aikana sitä keksii isoja juttuja mitä voisi kirjoitella blogiin vaan kyllä ne aina katoaa ne ajatukset kun pääsee kotiin...

Yleisesti kuulumisia... Tämän blogin kirjoitin alkuun jotta pystyisin aloittamaan positiivisemman elämän. Tämä oli jonkun vuoden uudenvuoden lupauksen lunastuspaikka... Vuosia on vierinyt ja ongelmaa on vain tullut lisää, mutta nyt jostain syystä ilman yrittämistä on tämä vuosi ollutkin positiivisemman ajattelun suhteen parempi. Huomaan että minulle on tapahtunut erityisen paljon pieniä positiivisia asioita ja kaikki mikä on voinut mennä pieleen ei ole mennyt.

Ehkä jotain on auttanut psykoterapiat joissa on käsitelty paljon minua vaivanneita asioita. Yksikään niistä ei ole helpottanut vielä yhtään mutta ehkä jos se että niitä saa oikeasti vatvoa vatvomistaan puhumalla on auttanut.

Edelleen hoidot seisoo jäissä... Odotan kuin kuuta nousevaa josko ovulaatiotestit nyt ryhdistäytyisivät toimimaan kanssani... Tällä kierrolla ovistestit on näyttäneet plussaa tai lähes plussaa turhan usein. Kävin kp7 ultrassa ja pas suunnittelussa. Siellä sain luvan tulla jo tässä kierrossa siirtoon. Aloin ovistestit kp11 ja heti tuli plussa.  Siitä raportoin tietysti lekuriin ja siellä hoitaja alkoi vähän epäillä... Menin ultraan tiistaina ja siellä ei ollut limakalvo vielä valmiin näköinen ja paikallaan kölli myös 15mm rakkula. Eli ei ovulaatiota vielä.. Aikaisintaan periaatteessa vois olla torstaina eli tänään ovis plussa.... Koskaan ei oo antanu ovistestit väärää plussaa saatikka pitäny jatkuvasti plussana tai lähes plussana... Tänäänkin tuli ihan tasavertaset viivat mutta olen nyt päättänyt että plussa se on vasta kun se viiva tulee heti näkyviin kun väri pyyhkäsee ohi... Silleen nimittäin mulla on aina tullu se viiva kun on ollu oikeesti plussa. Eli en katso enää "lopputulosta" vaan katson miten se siihen tikkuun ilmaantuu.

En muista olenko täällä käyny läpi tota koiraa jonka hankin... Se on nyt reilu 8kk... Jätkä on oikein oppivainen ja ihana elukka mutta sairastaa Addisonin tautia ja syötän sille koko sen lopun elämän kahdesti päivässä kahta eri lääkettä. Tämä sairaus on siitä vielä hyvä/huono että tämä voi olla täysin huomaamaton ja vaivaton koko koiran elämän ja tämä ei lyhennä elinikää... TAI sitten se aiheuttaa koko elämän jotain pientä kramppaa ja voi saada kaverikseen sokeritautia ja kilpirauhasongelmia yms. Toistaiseksi ollaan saatu vaan kärsiä ajoittain ripulista... Tämä kuitenkin on omiaan ressaamaan minua kun juuri on ollut kuukausi tai pari täydellisesti toimiva koira ja ehdin jo huokaista niin taas tanssitaan ripaskaa pari yötä.

Sen olen kuitekin todennut että olen saanut todella kultaisella luonnolla varustetun iloisen aktiivisen ja täyspäisen perheenjäsenen. Kaikki rakastuu Paddyyn ketkä hänen kanssaan tekemisissä ovat olleet ja hoitopaikkoja jätkälle on jonoksi asti :) Vaikka mukaan tulee dosetti ja lääkepurkkeja.

Olen alkanut keräämään rahaa kesän yksityiseen hoitoon. Tarkoitus on käydä vetäsemässä yks ivf kierros väestöliitolla kesän kieppeillä...

Nyt siis on kp 15 ja ovulaatio on.... hukassa...

Ehkä siirtoon...

Pistetääs taas päiväkirjaan merkintää... Nyt on menossa kp 8 ja tässä kierrossa mahdollisesti siirto jos nyt TYKS saa sitä perkulaan alkion sulatukseen tartvittavaa lientä joka on kuulemma toimittajalta loppu... (miten helvetissä se on mahdollista) Aika kamalaa on niille jotka ny ton menossa punktioihin tai jotka on ensimmäisiä siirtoja vasta odottelemassa... Minulla ei enää tunnu kuukauden viivytys juur missään... Mä olen jo luopunu minkäänmoisista toiveista... En ja ksa murhettua...

Tänään oli psykoterapeuttikäynti ja siellä juurikin pohdittiin positiivisuutta ja negatiivisuutta... Tätä kuuluisaa mind fullnessia ja yleensäkin tulevan murehtimisen tyhmyyttä... Pohdittiin miten saa itseään ruokkivan megatiivisen ajattelun tai sanotaan suoraan jäätävän itsesäälipäivän katkeamaan ja sen murtuneen mielen kohdistettua eteenpäpin tai edes kohdistettua johonkin... Aika hyviä itsensä kokoamisen ideoita itseasiassa tulikin ja odotan innolla että pääsen niitä testaamaan.... Että nyt kerrankin voin sanoa että kohti uusia pettymyksiä!!! :D (siis vielä tarkennettakoot että ei nämä ole pettymyksen hävityskonsteja vaan tulevan lapsettoman elämän murehtimisia ja yleensäkin oman arvon aleneman tunteita huiskimaan matonalle)

Hauskaa on huomata miten montaa tekniikkaa olen osannut käyttää jo hyvin pienestä asti... :) Monet tekniikat ovat käytössä ja monta aihetta mistä keskustellaan, niin olen käynyt pohdintoja paljon omassa päässäni jo ennestäänkin. Tiedostan todella tarkkaan miten oma mieleni toimii ja koska se rojahtaa... Ja tiedostan myös sen että en pysty itse ollenkaan näkemään kuinka masentunut ja paskana olen silloin kun alho on päällänsä... Vasta jälkikäteen voin todeta kuinka solmussa on taas oltu milloinkin. (en myöskään näytä ulospäin ongelmiani, joten olen ilmeisen hankala)

Eli nyt sitten taas sormet ja varpaat ristissä pystyyn että maanantaina saisin varmuuden että siirtoon päästäisiin jo tässä kierrossa... Se olis oikee lottovoitto!!!