Viimeinen 1-IVF pas eli pas nro 2

Jännittää... Koska se ovulaati nyt sitten tulee... Luultavasti siirto on päivää ennen tai jälkeen vapun. Siirretäänkö yksi vai kaksi on hyvä kysymys... Selviääkö yksi vai kaksi sulatuksesta?? Kenties ei yhtään....



Se on kuitenkin melko varmaa että kesätauko alkaa ihan juurikin kohta!!! Syksyllä alkaa seuraava ivf hoitokierros... Mahdollisen koiranpennun syntymään lienee aikaa noin 3 viikkoa... eli samaan aikaan tulee pennusta tieto kun tulee negastakin... Jos pentuakaan ei tule ja nega piirtyy testiin niin saatan olla enemmän kuin hajalla... Ehkä jopa rikki....



Eilen minulla oli todella vahva usko siihen että tulemme onnistumaan JOSKUS tässä projektissa. En teidä miksi mutta kai minut on aivopesty sillä että me ollaan vielä niin nuoria.... Meillä on kaksi kokonaista ivf hoitoa jäljellä julkisella... ei tässä liene hätiä mitiä??



Nyt vaan peukut pystyyn että vappuna... hääpäivän kunniaksi on jotain hyvääkin välillä tiedossa... Meillähän tulee hääpäivän kunniaksi myös tämä 3v lapsettomuutta täyteen.... ( oikeesti se on tullut jo, mutta ns. yrittäminen virallisesti aloitettiin hääyönä) Että näin mukava muistomerkkipaalu on tämä hääpäivä... On oikeen sormukseen kirjoitettu milloin on helvetti alkanut jos vaikka joskus alkaa mietityttämään minä vuonna se olikaan.....

Hankaluus päästä kirjoittamisen alkuun

Tuossa tulee päivän aikana aina miljoona asiaa mieleen mitä pyörittää ja mitä pitäisi saada kirjoitettua... Sitten ne vaan unohtuu ja aina kun on blogin ääressä niin on vaikeeta aloittaa se pohdinnan purkaminen tekstin muotoon.



Nyt on aiheena taas jälleen kerran omat reaktiot



Olen tässä jo pidempään miettinyt miltä tuntuisi pitää ihan pientä vauvaa sylissä. Nyt kun on tämä katkeroituminen päässyt vähän turhan hyvin vauhtiin ja olen ihan sekaisin jos joku kertoo olevansa raskaana. Pelkään että lähipiiristä joku täräyttää uutisen jossain julkisella paikalla ja saan jonkun jäätävän reaktion. Nyt olen jo oppinut, että en pysty enää hillitsemään itseäni vaikka kuinka yritän. Jos tieto raskaudesta tulee sopivasti ja sopivaan aikaan niin pystyn sen nielemään. Voi mennä pari iltaa itkeskellessä vähäsen mutta pääsen siitä yli ja pystyn tapaamaan raskaana olevia yms. (tietysti tämän raskaana olevan pitää olla myös fiksusti ja tahdikkaasti käyttäytyvä. En minäkään ihan kaikkeen veny)



No vauvan tapaamiseen. Minä kun en ole mikään vauvaihminen... Ja tässä projektissahan on se sinappituubi tavoitteena. Olen miettinyt mitä reaktioita tuollainen parin viikon ikäinen sitten saa aikaan. Kävin jopa ajatusleikkiä, josko joku minun antaisi hoitaa ja pidellä vaikka pari tuntiakin moista kääröä, niin saisinko jotenkin näitä katkeroitumislukkoja johonkin suuntaan tönittyä...?



Eilen sitten tuli tilanne jossa tällainen pieni toppapukuinen tyyppi pärähti parkumaan ja vain minun kädet oli vapaana. Hah... haistoin tilaisuuden ihmiskokeeseen (kaksi paikallaollutta naispuoleista tiesi lapsettomuudesta ja molemmat tietää tasan mitä "oireita" se aiheuttaa, eli ei olis ollu hätä vaikka olis joku hermoromahdus itseltä tullu) Kaappasin käärön ja kuorin sen toppavaatteista. Nou broblem... Pitelin ihan pitkän tovin ja sain rauhoittumaan hyvin... ei onkelmaa... Ei minkäänmoista tunnetta... Ei pienintäkään värähdystä missään!! (ei sinänsä.. ei oo ollu ennenkään) Mutta ei vieläkään mitään!!  Olen siis toistaiseksi vieläkin immuuni vauvoille... ja vauvamahoille...



Ainut kryptoniitti on mulle vauvauutiset ja niiden tulevien vanhempien ilo ja onni... Se on mulle se pahin...



Toki täytyy myöntää että vauvan katsominen oli yhtä varovaista kun verenluovutuksessa kanyylin vilkaiseminen. Katson vaan sivulimällä äkkiä... "huh... selvisin" Auttoi myös tietysti aisaan se että vauva haisi oksennukselta, ja se on yks maailmankaikkeuden kamalimpia hajuja se buglihaju... Olenpa kuitenkin onnellinen tietäessäni että ei ainakaan vielä ole niin pahaa ongelmaa... Varmaan eri aikaan kierrossa voi olla eri reaktio...



Jäänen tutkailemaan tilannetta... Tapaan tätä perhettä luultavasti lähitulevaisuudessa viikon välein, joten kaikki kierron vaiheet tulee varmasti tutuksi... Jatkamme ihmiskokeita...

ja negaa....

Tulipa taas tehtyä...



Eli pas nro2 meni ketuiksi tässä kierrossa väärän ajoituksen vuoksi ja nyt sitten luomukierto välissä. Otin lugesteronit käyttöön jotta päästään taatusti seuraavassa kierrossa siirtoon. Tietty toiveet nousee aina loppukiertoon ja vaikka on luomuilusta taas kyse niin silti se on pettymys... Ei paha mutta pettymys.



Tulin testanneeksi nyt myös digitaalista ovulaatiotestiä jotka tilattiin jostain netin halpismaailmasta. Ihan hienosti toimi tuollanen cb:n ovistesti missä on niitä vaihdettavia tikkuja. Eikä muuten tullu kalliiksi!!! Oliskohan jostain ebayn syövereistä löytyny. Toimivat kuten pitikin... (tai no en mä tietty tiedä näyttääkö ne se ovisplussan :D Kun en kerran hymynaamaa saanu) Tietysti samaan ketaan tein kyllä ihan oikeenkin raskaustestin joka oli sekin kyllä puhdasta negaa...



Nyt siis kalenteri kouraan ja laskemaan minä päivänä luget lopetan... :) Luultavasti tää kieroilu vaan kusee mua nilkkaan ja menee kuitennii viduiks...

Kroppa sekoilee taas!

Nyt on siis ovulaatio ollut ehkä perjantaina.... Hyödynnettyä tuli ihan luomuna... Tarkoitus oli ottaa vanhat kunnon luget käyttöön jotta ei osu toista kertaa enää ovis torstaille...



Eilen alkoi melko runsas tiputtelu.. (ennenkuulumatonta) Ihan tasaista ympäri vuorokauden tuntuu olevan. Ajattelin kuitenkin että aloitan ne luget ja tuuppasin ensmäsen eilen menemään. Nyt kirvelee, kihelmöi ja tekee kaikkee muutakin mahdollista ja mahdotonta tissit. Ihan siis järkyttävän vahvasti mäjähti luget kroppaan tai jotain muuta ihmeellistä. On ne ennenkin kihelmöiny mutta nyt on jo enempi niinku kirvelyä.



Saapa nyt sitten nähdä mitä hauskaa tää välikierto saa taas aikaseksi... Nyt on ainakin vinha aloitus "piinailulle"