Aivan pakko hehkuttaa!!

Kyllä... nyt on koiran noutopäivä selvillä! 14.7 meidän vauva saapuu!! 13. perjantaina huristellaan laivaan ja sitten haukkua noutamaan! Olen ihan onnesta soikeana ja samalla kauhusta kankeana. Miten pennun kanssa eletään!! Kyllä mulla koira on ollut mutta ei pentua ikuna!



Ihan uus outo rotu ja kaikki on outoa! Olen pian onnellinen mami :D Lapsettoman iloja osa 10.



Ei tunnu elokuun hoidot olleskaan kaukasilta... ei ees kiinnosta...

Nimen harkintaa :)

Nyt mä aloitän tän blogin saastuttamisen kunnolla näillä koirajutuilla! Se on nimittäin mun elämäni hyvä käänne nyt ja meinaan suunnata kaikki ylimääräisen energiani sen hoitamiseen ja kouluttamiseen.



Ensinnäkin mulla alkaa loma! Enää tämä ja huominen päivä ja se alkaa...! Ensteks alkaa lavastemaalausprojekti. Maalaan reilu 10 metriä lavasteseinää maisemaksi ja aikaa on pari hassua päivää... Sen jälkeen alkaa kuoppien kaivuu pihalle kun pitää saada puuaidanpätkälle kunnon perustukset. Sen jälkeen puuaidan teko, ison puutarhajätekompostin teko, mahdollisesti grillin muurausta ja tietysti mökin raksaamista (anoppi ja appiukko rakentelee)



Niin siitä koirasta!! :D



Se siis tulee heinäkuun lopussa. Pitäis lähteä sitä ruotsista hakemaan! Itse yksilö on vielä hämärän peitossa mutta pentue on syntynyt ja kuvia on nähty. Pelottaa pentuaika koska mulla ei ole KOSKAAN ollut koiraa pentuna :) Lomat tulee myös lusittua nyt jo ennen pennun tuloa, eli se reppana joutuu olemaan yksikseen alkuun jo muutamia tunteja päivässä. Onneksi miehen loma alkaa melko nopeesti pennun tulon jälkeen.



Taasen eilen tuli tuttavapiiristä "ehkä vauva" uutisia. Eli yks emäntä on ihan alkumeteillä... Nyt oli taasen näitä tapauksia kun ei olisi ollut niitä parhaimpia vaihtoehtoja lisääntyjiksi, mutta minkäs sille mahtaa... Näyttää kaikki sellaset aina lisääntyvän joille soisi edes hitusen harkintakykyä etukäteen... Vaan ei ole... Jotkut saa... jotkut ei....

Väärä hälytys...

Tänään aamulla tehdyn testin mukaan en ole paksuna... Olen vain paksu...



Tein cb:n raskaustestin ja oli ihan puhdas nega... tein samalla myös uuden ovistestin eikä viiva ollut lähellekään niin tumma kuin oli eilinen... Eli kesäloma alkaa... lopettanen syömisen ja rupean reenaamaan sitä vatsalihaspatteristoa kuntoon...

Eka ihan oikee merkki että voisin oikeesti olla paksuna!

Kyllä vain... Mulla ei tunnetustikaan ole niitä paksuustestejä aina kaapissa... Ovulaatio testejä oli nyt taasen kahtakin mallia. Toinen antoi aikaste lupaavan merkin... CB:n digi ei vielä hymähtänyt...



Nyt siis on perjantai ja siirto tehtiin maanantaina... Eli maanantaina on veritestipäivä...



Tässä tämän päivän tulos cittarin ovistestillä!!!





Olen ennenkin harhautunut tekemään ovistestiä r-testinä... Olen ennenkin saanut "kunnon viivan" mutta enpä ole ennen saanut mitään näin tummaa!



Panokset kovenee....



Olishan tuo nyt aika kova juttu!!! Oikeesti!!

Kramppeja

Ihan vaan omaksi muistutukseksi kerron että siirrosta 8 päivää ja maha kramppaa... Ihan jykevät mensukrampit meneillään vaikka ei vielä todellakaan voi alkaa ja on lugesteronitkin käytössä... Eli kidutus jatkukoot... perjantaina meinaan testata ekan kerran... maanantaina veritesti

Jos on pahaa, niin on pakko olla jotain hyvääkin?

En varmaan pysty avaamaan koko ajatusketjuani tähän kovin loogisesti, mutta telkkarihaastattelua tuossa katselin ja sain kiinni vanhasta ajatuksesta joka on aina ajoittain pyörinyt päässä. Jos nyt olisinkin mummo kiikkustuolissa ja elämääni katselisin taaksepäin, niin minulla olisi varmasti paljon hyviäkin sattumuksia kerrottavana... Siis tästä hetkestä sinne mummoikään asti. Ihan 100 varmasti tässä elämässä tulee tapahtumaan vielä paljon hyviä ja todella hyviä asioita. (toki ihan taatusti myös pahoja ja vielä pahempia)



Tyhmä negatiivinen minäni odottaa vaan niitä pahoja sattuvaksi. Ne kun on niin paljon helpommin listattavissa mitä pahaa voi tapahtua. Sen sijaan en osaa yhtään miettiä mikä olisi se hyvä asia mitä voisi tapahtua vaikka niitä olisi paljon enemmän ja monitahoisemmin olemassa.



Ehkä se hyvän tunnistaminenkin on hankalampaa koska yleensä hyvät asiat tunnistaa tai pystyy toteamaan hyviksi vasta pidemmän ajan päästä itse taphtumasta. Huono on välitön... sen tietää yleensä heti että ketuiks mennään.



Miten sitten asennoitua odottamaan hyvää? Onko se itsekästä ja jopa haihattelua ajatella, että pian minulle tapahtuu jotain hyvää... Odotan sitä innolla... Koskakohan se tapahtuu... Tapahtuuko se hyvä vain minulle? Onko se jotain niin hyvää että muut ovat sitten kateellisia ja joudun häpeämään hyvääni? Huonoa kun tapahtuu niin ei siinä ole mitään tunnontuskia... Tänne vaan paskaa niskaan... kyllä minä kannan...



Osaanko ottaa edes hyvää vastaan? Niinkuin pohdin, että en edes tunnista hyvää asiaa kun se tulee vastaan, niin miten otan hyvää vastaan kun sellaista elämä tarjoaa?? Onko tämä nyt sitä hetkessä elämisen taidon puutetta??



Ei ole helppoa negatiivisen ihmisen positiivistua tai -tiivistyä... Viimeaikoina (muutaman vuoden sisällä) on tapahtunut kyllä jonkun verran hyviäkin asioita. Ne on olleet aika pieniä juttuja, mutta sentään jotain niin pysyy nuppi ehkä kasassa... Huonoja uutisia ja sattumuksia on valitettavasti tullut jonkun verran ehkä enemmän, mutta nekin on olleet isossa mittakaavassa kuitenkin melko pieniä.



Sääli tässä on se, että viimeaikoina on tullut itkettyä litratolkulla... Töissä on ollut ongelmia eikä tämä lapsettomuusprojektikaan ole minua helpolla päästänyt. Kotosallakin kytee... Nyt olen sentään päässyt akupunktioon ja siellä myös keskustelua, joten se autaa hiukan päästämään paineita. Jostain syystä olen myös saanut vähennettyä sitä jatkuvaa paineentunnetta ja kasaantuvaa stressiä päästäni. Pystyn nyt taas hiukan rentoutumaan välissä... En tiedä johtuuko oikeesti niistä piikeistä tai mistä. Olen tyytyväinen ja jatkan piikkileikkejä mieluusti.



Toivo paremmasta kytee... se on pieni sirkkalehdille ehtinyt versonalku. Lomaan on aikaa enää pari viikkoa joten pääsen rentoutumaan... Hoitotauko alkaa viikon päästä... Toki tässä tulee romahdus ennen sitä... melko paha romahdus jos oikein arvaan mutta kuitenkin...



TSEMPPIÄ jos joku tänne asti luki!! :)

Ensimmäisen IVF:än viimeinen PAS

Se on nyt tehty... Maanantaina 30.4 on siirretty kaksin kappalein alkiota. Toinen oli jo ehtinyt uudelleen jakautumaan vaikka oli pakkasesta vasta pari tunti aiemmin nypätty.



Tämän jälkeen päästään kesätauolle, jos ei tärppää... Jos ei tärppää niin elo-syyskuussa alkaa seuraava hoitokierto... Jotenkin kovin iloinen olo. Pääsen vihdoin pois tästä jatkuvasta stressaavasta siirron odottelusta. Nyt on pakkanen tyhjä ja kesä voi alkaa...



Onnistuminen?? Miten se olis mahdollista?? En osaa edes ajatella, että onnistuisi... Tavallaan tässä on jännä twisti nyt, sillä olen aina pienestä pitäen ollut viehättynyt kaksosista. Olen monesti unelmoinut juurikin kaksosista, mutta nyt olis sellaset mahdollista saadakin :D (joskin onhan se ollut mahdollista jo viime passissakin kun se luomukiertoon tehtiin...) Nyt on periaatteessa mahdollista jopa kolmoset.



Lääkäri vaan totesi että olet niin pitkä ja terve nuori joten ei kaksosraskaus ole niin suuri riski. Laitetaanko kaksi...? Sanoin että anna palaa vaan... ei tunnu missään...



Joku outo homma on ollut nyt meneillään taas kropassa... Viimekierto joka oli siis hormoniton eikä tehty siirtoakaan, niin alkoi todella vahva tuhruvuoto ovulaatiopäivänä ja toki tyrehtyi kun aloin laittamaan lugeja (jotta sain seuraavan kierron ajoitettua pois viikonlopusta) No nyt sitten olin jo unohtanut koko hommelin kun sitten tänään alko taas ruske tuhru. Nyt kyllä tuhru on ihan vaan ruskea vivahde... Viimekierrossa oli ihan mustanruskeaa selkeesti veristä tavaraa... Jotenkin ei usko riitä että ne pari palluraa jotka on sinne tungettu, että ne muka pysyis siellä eikä vuotais noiden jutskien mukana sieltä ulos?? Ihan varmana ne sieltä pullahtaa ulos jo ekalla vessareissulla tai automatkalla (siis mun ajatuksissani)



Tiedä sitä sitten... pidetään peukkuja taasen kovasti josko nyt sitten kävis tärppi ja kuuluisin siihen 50% porukkaan jotka paksuuntuu ensimmäisellä ivf kierroksella... Nyt todella tulis jo tarpeeseen!!!