Hermostuttaa kovasti....

Olen kipeänä... Maha on sekaisin... Huono ja hutera olo, mutta henkinen hyvinvointikaan ei ole mitään huippuluokkaa...

Uusi kierto alkamassa ja tuhrua tulee... Ehkä jo huomenna voi sanoa että on oikeesti kp1. Harmittaa harmittaa ja harmittaa... Sapettaa että tällainen lapsettomuuspaska pilaa elämää. Mistä saisin sen tiedon  mitä elämä on esim neläjän vuoden päästä?? Kuka kertoisi onko tämä parivuotinen piina ilman tulosta ollut täysin turhaa ja tuleeko seuraavat vuodetkin olemaan?

Kiersin muutamia blogeja taas läpi missä kaikki tätskät tappelee tämän ihan saman henkisen helvetin kanssa. Kaikille se on yhtä vaikeaa ja joillekin sattumalla on tarjota veilä paljon pahempiakin kortteja kuin mitä monet joutuvat saamaan. Mietin jo tuossa pari kk sitten pitäisikö ottaa oikein kunnolla itsensä kiduttaminen kuvioihin ja alkaa kerätä tutteja... Jokaisesta ovulaatiosta ostan yhden tutin ja pistän sen lasipurkkiin negan jälkeen. Nyt niitä olisi siellä jo jotain 27kpl Sitten kun on purkki täynnä niin sen voi lähettää jonnekin hyväntekeväisyysjärjestöön. Samalla kun hirttää itsensä ja rullaa testamentin kassakaapin pohjalle.

Maanantai yöllä töissä eräs vanha rouva (työtoveri) tuli jauhamaan paskaa siihen viereen vaikka hyvin näkyi naamastani että tein vatsatautini kanssa kuolemaa. Pyysi minua tekemään palveluksen (eli hänenkin hommiaan koska on patalaiska) ja vielä loppukaneetiksi kaivoi kännykän taskusta ja alkoi lässyttämään taustakuvana olevasta nuorimmasta lapsenlapsestaan... Kyseli että eikö ole söpö ja lässyn lässyn.... Samaisena yönä olin tehnyt tämän kierron negatiivisen testin.. Sanoin hänelle vaan että "jaa" ja käänsin selkäni.

Eilen oli pakko käydä hakemassa saikkaria kun ei koivet enää kantaneet ruhoa. Maha toistapäivää vedellä ja ruokaa on mennyt nyt kerran jo kitusista alas. Ehkä tämä tästä vielä... Ja sentään uskaltaa taas vetää mahalääkkeitä joita ei suositella raskaanaoleville... ja särkylääkettä pääkipuun... ja selkäsärkyyn... että näin hyvin menee...

Hirveää tässä on nyt oikeastaan se että minua itkettäisi... tai sanotaanko että on niin paha olo henkisesti että itkeminen saattaisi olla ihan tervettä, vaan ei irtoo... Ei itku tule... Tunnekuohua riittää... kyynelkanavia polttelee, mutta ei vaan suostu enää sekaisin oleva kropanraato edes itkemään.

Taidan painua sohvanpohjalle harjoittelemaan.... Ei se niin vaikeaa ole...

kp1 ja kohti ivf:ää

Näin se sitten taas vaan meni että ei tärpänny kolmaskaan inssi. Jos jokakerta kroppa keksii jotain uutta niin tällä kertaa oli oireettomuus oireena. Eli ei yhtään mitään muuta kuin joskus kp9 kieppeillä parin päivän elohiiri ihan alamahassa mutta sekin nyt oli selkeesti vaan elohiiri.

Seuraavan kerran tyksiin elokuussa hoidonsuunnitteluun. Jotenkin on täysin sellanen olo että ennen sitä ei todellakaan tärppää... Enkä meinaa testailla mitään ovulaatioita tai muutakaan... Pidän "lomaa" jos se nyt vaan mitenkään on mahdollista tästä projektista saada.

PP8 Tällä kertaa...

Näin se taas etenee... MADELLEN!!!

Kroppa keksii uusia juttuja jälleen kerran... niinkuin joka helvetin kerta aiemminkin. Eilen alkoi tekemään hajut pahaa. Moinen ei oo ennen isenytkään.... Graahamsämpylöiden hajun kun haistoin niin kurkku veti linkkuun ja alko yököttää ihan huolella... Sama kävi jostain muustakin normihajusta työpäivän aikana.

Rintsuissa on taas täytettä ja perus aa on päässyt been kinttaalle jälleen kerran... eli ihan perus lugeilua.... Lämmöt on korkeella ainakin kun menee isännän kylkeen kiinni niin olen ihan tulikuuma siihen verrattuna. (normaalia sekin ollut lugejen kera...) 

Nyt myös vuodan "vettä" eli en tiedä mikä tää on... Ihan uus kikka kropalta... Eli ei mitään valkovuotoa vaan ihan "vettä". Pakki lähellä varpusparviefektiä...

Mikä mahtaa taas nämäkään oireet selittää? Luget nyt on ainakin hyvä syyttelynkohde, mutta varmaan vaikuttaa se suurempi hormonimäärä piikittelyssäkin. Se on kuitenkin varmaa että raskausoireet eivät näin aikaisin vielä alkaisi... todellakaan...

Onneksi kohta on juhannus... Testipäivä olis ensiviikon tiistaina mutta taidan tehdä yhden testin yliaikaisin ennen juhannusrientoja...  Eli näillä mennään taas tälläkertaa....

Päivittely unohtui taas :D

Eli kolmas inssi ja näillä näkymin viimeinen inssi tehtiin viimeviikon tiistaina. Viimeinen ei siinä suhteessa että olisin paksuna vaan koska IVF suunnitteluaika on varattuna. Elokuun 10 oli muistaakseni se päivämäärä....

Nyt oli viimeisessä inssissä kunnon kokoinen munasolu. Ennen pregnylin pistämistä ultrassa oli muistaakseni 21mm ja limakalvo oli yli 10mm joka oli mun ennätys!!!! Kuulemma joku hormoniarvo oli myös nyt paljon parempi kuin mitä on ennen ollut... Eli lievää optimismia oli jopa lääkärin suunnalta vaikka toivottikin syksyllä tervetulleeksi ivf suunnitteluun... Miehen tulos oli myös sen verran kun pitääkin... Meidän lekurin ohjenuora on se että miljoona eteenpäinliikkuvaa pitää saada liikkeelle ja kaikki sen päälle on vain plussaa... olisko nyt ollu 4 miljoonaa eteenpäinliikkuvaa...

Tälläkierroksella oli kp 3-8 menopuria 150ui annoksella... ja perus pregnyl... ja nyt luget

Tarkoitus oli lääkärin saada tuolla tupla-annoksella kaksi munasolua aikaan vaan eipä saatukkaan... haa haa... Mun koneisto on tarkka ja vahva. Se on aina tehnyt yhden eikä poikkea tavoistaan tälläkään kertaa...

 

Toivottavasti nyt se joku arvo joka kertoo paljonko mulla on enää munasoluja jäljellä, olis hyvä. Yks lääkäri on kerran sanonut jostain mun verikoetuloksesta että se viittaa munasarjojen tuotannon hiipumiseen... Johan mä olen sen ikälopun verran vanha... ihan kokonaiset 27v (ei ne helvetti vielä VOI olla loppu??)

kp 4 Paluu realismiin... :D

Joo ei tuo optimistin elämä mulle sovi... perus pessimisti niin aloin nauramaan itselleni jo parin viikon jälkeen joten otetaan tylsemmällä kaavalla vaan...

Eli kp 3 aloitin taas piikittelyn inssiä varten ja nyt tuplalääkitys... Eli ennen oli menopuria 75 vahvuudella ja nyt 150/ päivä. Iloisena menin apteekkiin hakemaan ylihintaista lientä jota on vastenmielistä tuikkia ihoonsa ja koko homman kruunasi se että tuotteen minulle noutanut tätskä oli ihan viimeisiä päiviä töissä oman mahansa kanssa. Noooooh.... Siinä oli se tavoite sitten samaan kertaan näkyvissä kun kerrattiin mitä pakkaus sisältää ja onko lääkäri antanut ohjeet...

Mukavampi tätä on nyt piikitellä kun ei tarvii joka ilta sekoitella sitä piikillistä vaan saa imeä suoraan ampullista tarpeellisen määrän. Piikki on vaan inan verran tylsempi joten saa vähän enemmän käyttää voimaa jotta menee nahan läpi.

Nyt on sitten varattuna jo ivf suunnitteluaika ja se meni elokuun viimeisiin päiviin. Näinollen syyskuussa jos voidaan ehkä päästä alkuun silläkin saralla ja päästään tää maksukaton täyttyminenkin sitten varmaan näkemään.

Kuten tekstistä huomaa, mulla ei ole pienintäkään epäilystä siitä miten tämä kolmas inssi tulee menemään :D Ei sitten pienintäkään toivon ripettä jäljellä... Itseasiassa panikoin jo onko minulla yleensäkään munasoluja jäljellä... Yksi lääkäri minulle totesi että on joku veriarvo sellanen mikä ilmottelis munasarjojen toiminnan hiipumista.... Nyt mulla on odottamassa verikoe joka tehdään juurikin selvittämään käytettävissä olevien munasolujen määrää.... (eikä tehdä imeisesti ihan jokaiselle) Sepäs oliskin jos mulla olis munat jo loppu ja ikää ruhtinaalliset 27 lasissa. Toivottavasti näin ei ole päässyt käymään... Tulee muuten kova metsästäminen luovuttajissa :D En kelpuuttais ihan ketä tahansa....

Olen oikeestaan jo ajatusleikkiä aiheesta käynyt ja todennut että siskoni munia en ainakaan ottais :D Sieltä tulee niin pahaa tautikantaa ja luonne erotkin on aika suuret minulla ja hänellä... (sekä hänen kolmella lapsellaan) meillä kun on eri isät.

Yksi tuttu olisi jonka mieluusti kelpuuttaisin lasteni äidiksi, vaan hänen luontonsa tuskin antaisi myöden että ns. oma lapsi kasvaisi tuttavapiirissä ja hänellä myös esteenä kasvaimet, joita on poistettu... Näinollen ei varmaan saa noita hormonipiikittelyjä ottaa... Jäljelle jäi yksi rämäpääserkku ja se onkin sitten eri asia mitä mies siihen valintaan sanoisi ;) Nämä kaikki on siis ihan ajatusleikkiä vaan mitä on tullut pyöriteltyä kun pettymyksiä on arvatenkin muutama tullut koettua.

Tänään töissä naureskelin itsekseni että sitten joskus kun saan jonkun toukan aikaan niin teen sille paidan jossa teksti "tekemällä tehty" tai "made in tyks". Pohdin myös keskusteluja joissa jotkut kertoilevat missä kenenkin lapset ovat alkunsa saaneet... Voisinpa todeta että silloin kun meidän ruumiin-nesteet toisensa tuloksellisesti kohtasivat, oli lemmen liekki todella kaukana siitä tilanteesta.



Idioottimaista välineurheiluahan tämä on. Dopingia käytetään jos jonkunmoista mutta niilläkään ei päästä maaliviivaa pidemmälle. Paskan möivät sanon minä...

3+2 On se päänuppi ihmeellinen kapistus....

Sillä saa aikaan kyllä jos jonkunmoisia raskausoireita... aina joka helvetin kuukausi jotain uutta... Aina päätän että nyt en mene tähän halpaan taas jälleen kerran vaan menempä sittenkin. Yleensä kroppa heittää ne perus tissiturvotukset ja alavatsafiilistelyt pissahätineen. Maha turpoaa ennen menkkoja aina tosi rajusti ja olen taas ihan varma että tärppää...

Nyt kuitenkin löyty taas pari uutta mitä ei ollakaan kokeiltu ennen.... Innsin jälkeen pp8 iski joku juttu silmään mikä on vieläkin... eli tuli verisuonet silmissä TODELLA pintaan ihan joka aamu. Perus lämpöilyä on ollut myös, mutta nyt sitten tuli inhottava päänsärky eilen illalla ja jatkuu vielä vaan tänäänkin. Toispuoleinen viiltävä särky aika tasaisesti koko päivän. (mulla särkee pää ehkä kerran kahteen vuoteen) Samaan sitten lisätään kunnon närästyksenpoikanen joka sekin vierailee maksimissaan kerran vuodessa.

Eli taas mennään korkealla... :D Niin ne mielialat vaihtelee....

Onneksi testipäivään ei oo enää pitkä matka.... 3.6 on virallinen ajankohta... Taidan kyllä kokeilla onneani jo ennemminkin... Itseni tuntien.

3+1

Kävin juuri yhden sarjakuvablogin läpi.... "Meinasin kaatua" blogi oli kyllä niin mahtavan osuvasti piirretty että olen ihan kahden vaiheilla josko tilaisin kyseisen kirjan itselleni. Osuu ja uppoaa ihan joka kelvetin osuus siitä niin hyvin että hirvittää. Kaikki me lapsettomat näköjään ajatellaan ihan täysin samoja asioita ja ihan samalla kaavalla.

Mitää ihmeellisiä tuntemuksia ei ole edelleenkään. Luget tehneet tietysti tissit ja nostaneet vähän lämpöä (en oo mitannu mutta posket kuumottaa ja viluttaa muutoin)

En osaa oikein kirjoittaa asiasta taas yhtään mitään. Olo on mitäänsanomaton ja turta. Ei ole toivoa eikä kipinää vaikka kuinka yrittää... Pettymys ja alakulo on jo valmiina odottamassa kuivattuina ja ilmavasti josko menkat sytyttäisi taas kunnon roihun. Siinä hiilloksessa sitä on sitten mukava lämmitellä menkkojen ajan kunnes päästään aloittamaan seuraava tupla-annoksella oleva inssi.

Eilen olin juhlissa jossa oli monta kymmentä lasta ja aikuisia vain vähän enemmän. Oltiin ainoat lapsettomat melkoisen varmasti, mutta vieläkin tätä pahempaa on olemassa. Ei paljoa katkeruus nakerrellut lapsettoman mieltä kun porukassa oli yksi juuri kantasolusiirrosta tullut tyttö peruukki päässä rajoituksineen ja juhlijoiden joukossa juuri pari kuukautta sitten tyttärensä syövälle menettänyt perhe. Voin vaan nostaa hattua näille leijonaäideille jotka ovat pystyneet taistelemaan noidenkin asioiden läpi... tai tuskin vielä läpi mutta siltikin. Niinkuin lapsettomuus seuraa minua joka sekunti kantapäissä kiinni, niin seuraa heitäkin menettämisen pelko ja kuolema.

Onko sitten parempi että ei ole koskaan saanutkaan kun että menettää... Olen sitä mieltä että parempi on olla saamatta ollenkaan. Luopuminen on aina paljon pahempaa.... Lapsettomuus voisi olla ihan siedettävä olotila jos ympräistössä ei olisi koskaan yhtään ainuttakaan kyselijää tai arvostelijaa. Periaatteessa se on kuitenkin ympäristön paine joka ajaa tähän ahdinkoon. Suuri osansa on tietysti omalla halulla ja kateudella, mutta myös sillä pelolla että joku tulee neuvomaan tai kyselemään.

"Mitä jos" ajatusleikki... Kaikille tuttu esim lottolapun oston jälkeen

Mitä jos ihan oikeesti tulis plussa tässä kuussa?? MITÄ IHMETTÄ sitä ajattelis ja tekis? Takana ei oo yhtään keskenmenoa joten luultavasti ottaisin asian ihan hepulilla vastaan ja salaa kävisin ostamassa jonkun pienen jutun jotta saan sen "taian" rikottua ettei muka mitään saisi ostaa syntymättömälle.... Jotain niin pientä että se on helppo hävittää jos jotain pahaa tulisikin vastaan.

Millainen olisi ensimmäinen työpäivä tän tiedon saamisen jälkeen... Pysyisinkö nahoissani?? Heltyisinkö mässäilemään määrättömästi vai nukkuisinko koko vuorokauden onnellisesti unelmoiden?? Montako kertaa kävisin testejä ostamassa lisää jotta sen uskoisin? Alkaisinko heti suunnitella lastenhuoneen sisustusta?? Olisiko isäntä seuraavana päivänä jo farmarikaupoilla? Menisinkö katsomaan niitä antiikkisia metallisia lastenvaunuja jotka äiti on minulle jo vuosia sitten ostanut... Niitä, joita en ole uskaltanut enää vuoteen katsoa??

Se päivä kun joskus tulee että saadaan plussatesti niin lupaan seota sukissani... hyppiä hysteerisesti ja soittaa parille kaverilleni heti!!! En kertaakaan mainitse halaistua sanaa naamakirjassa aiheesta... Enkä valita YHTÄ AINUTTAKAAN ASIAA MITÄ RASKAUS TULLESSAAN TUO!! (vaikka luultavasti mun kroppa lahoaa siinäkohdin)

Tässä siis taas itkunkatkuinen hormoonipläjäys tähän kohtaan. Ei se siitä... Selviää sitä ehkä ilman lapsiakin?? kai??