Lapsettomuus tekee kamalia asioita ihmiselle!

Olen ihan hullu... Olen täysin järjiltäni??

Jos jollakulla on epäselvyyksiä niin kerrottakoot että en ota menetyksiä tai sovittujen juttujen pieleenmenemisiä kovin helposti enkä siististi. Minä olen siis kuin pahanen pikkukakara. Minulle EI SAA LUVATA yhtään mitään jos se ei oikeesti tapahdu.

Homman juoni on siis se että meille piti tulla kolme tyttöä hoitoon. Ikähaarukka lienee siinä 6-11v kinttaalla. Eivät ole koskaan olleet meillä ja vain kaksi tytöistä tunnen jonkunverran. Porukassa on myös hieman erityistoimia vaativa neitonen. Ja tulevat koska vanhemmat ottivat muutaman päivän irtioton elämästään. (se oli todella ansaittu loma)

Nyt sitten tytöt oli määrä tulla ensin pe... sitten siirtyi kun sukulaismammat halusivat lapset niin tulee ehkä siinä la kieppeillä... ehkä.... ja nyt kun sitten soittelin mammoille eilen niin täti oli töykeä ja antoi ymmärtää että hän kyllä haluaa tytöt pitää ihan vaikka ensiviikkoon asti itsellään. Ja nimenomaan omistushaluisesti tämän ilmoitti...

Syy taas hänen omistushaluunsa juontaa juurensa siitä samasta syystä miksi minäkin tyttöjä odotan hoitoon.. Hänkin on lapseton... ja toinen mummo joka on hoitokaverina on menettänyt lapsensa onnettomuudessa.

Järkyttävää tässä on se että olen itse niin omistushaluinen ja olen odotellut tyttöjä jo kuukauden että tulevat... tai siis yhden piti tulla meille kun oma lomani alkaa, mutta homma muuttui siihen että koko poppoo tulee... En haluaisi pitää puoliani mummoressuja vastaan... Eli en kehtaa soittaa nyt ja kysyä tasa koska tulen tytöt noutamaan... Noloa!! Edellinen puhelu kun oli aika jäätävä... Loppuviimein mummo kyllä sanoi että tytöt odottavat kyllä kovasti päästä meillekin.... (sen jälkeen kun olin mennyt vaivihkaa sanomaan että eihän meillä ole mitään väliä että tytöt on siellä niin kauan kun haluavat olla... )

Vanha susi ja nuori susi siis taistelevat kaneista jotka eivät vielä edes tajua olevansa revittävinä. MIKÄ HELVETTI minuun on mennyt?? Odotan kuin kuuta nousevaa että saan vieraita kakaroita talon täyteen??

Mummo on sitten myös reipottanut lapsia pitkin jokaista huvipaikkaa mikä kunnasta löytyy. Mulle ei paljoo jätetty valttikortteja tyttöjen viihdyttämiseen. Luulenpa että vedän ässän hihasta ja järkkään lähinnä askartelua/leivontaa ja picnikkiä jossain saaressa. Ehkä jos vaan säät sallii niin yhdellä eläinpihalla vois käydä kääntymässä... En tiiä... perseestä... ahdistaa...

Mut joo... se iloinen odotus koska nää viirupäät tulee kylään muuttuikin mummon peruukinvedoksi. Kyllä tuli paska olo...

Oudon seesteistä?

Mikä mahtaa olla? En ota ollenkaan raskaasti kuukautisia tällä kertaa?? Ei ole mitään vauvakuumeilua... ei ole menettämisen tuskaa... ei ole mitään muutakaan alakukoa aiheesta? Kerrassaan outoa... Mä oon ihan jees tän asian kanssa? Koska mahto olla viimeksi tällanen olo kp2? Veikkaan että se on tää suunnittelukäynnin odottelu kun pistää näin positiiviseksi ihmisen....

kp1 Taas..... olisko jo joku 30 kierros meneillään?

Taitais muuten olla ihan oikeesti kolmaskymmenes kierto meneillään?? Joskus puolentoista vuoden tienoolla eli viime syksynä käveltiin miehen kanssa lenkkiä ja totesin että jos kolmen vuoden yrityksen jälkeen ei ole plussaa tullut niin minä saan hankkia sen koiran... Ja mies tähän myöntyi vedoten siihen että onnistuminen kyllä tulee ennen kolmen vuoden rajapyykkiä...

Pitää varmaan alkaa katsastelemaan taas eri rotuja ja kenneleitä kun keväällä meille sitten tulee koira?? Pessimisti... :D KYLLÄ!!

Kp 1 ei tullut tällä kertaa helpolla. Jo kp 18 alkoi tiputtelu joka jatkui aina kp 27 päivään asti jolloin mensut alkoi... Tiputtelu jopa loppui toisinaan alkaakseen taas päivän tauon jälkeen uudestaan. Teinpä eilen testinkin jotta sain oikeet mensut alkamaan. Se on joku jännä juttu että tikkuun pissiminen saa ne mensut tulemaan nopeesti. Umpipuhdas negahan se sieltä taas minua tillitti luiskalta. Yksi ainokainen viiru...

Hoidonsuunnittelukäyntiin on enää 15 päivää!! IIIIIK!!! Edelleen ahdistaa se verikokeen tulos ja toki myös se kuinka nopeasti päästään tositoimiin. Nyt on ihanaa sentään kun työnantaja ja esimiehet tietää homman nimen ja ovat kannustavia. Näinollen pääsen henkisesti helpommalla kun joudun vapaita pyytämään.

Nyt sitten vaan levollisin mielin odottamaan että tämä järkky mahanturvotus alkaa laskea (tiputtelun ajan eli melkeen 10 päivää on maha ollut todella jalkapallo) Olo on jo paljon parempi ja sutjakampi. Oikeesti taas tällä kertaa mensujen alkaminen on jotenkin puhdistavan oloista. Toivottavasti tämä tunne kantaa nämä muutamat päivät. Useimmiten minulla iskee se masennus ja paska-aalto vasta kolmannella tai neljännellä päivällä.

Kirjotuttaa vaan kovasti taas

Kauhea tarve höpöttää kun on taasen tilanne oman mahan kanssa päällä. Edelleenkään ei ole mensut alkaneet vaikka viikon on jo tiputellut enempi ja vähempi. Just tuli ensimmäiset kunnon menkkakrampit joten kyllä se sieltä alkaa... ihan pian...

Ihminen on outo otus... toivoo ja toivoo vaan sitä mahdotonta raskautumista joka helvatin kuukausi. Ja sitten vielä tietää olevansa pessimisti henkeen ja vereen... Jostain se uskomaton toivomisen halu vaan tulee sisältä.

Nyt alkava kierto on sitten toivottavasti viimeinen kierto ennen ivf:än aloitusta...

 

Sitten taas harmittavainen tarina...

Oltiin miehen kanssa kaupassa tänään ja syötiin siellä lounasta. Takana oli sellaisia reilu 60v mummoja ja pappoja jotka näkivät pitkän ajan jälkeen ja kävivät läpi ihan koko elämäntilanteensa... Siinä oli 2 setää ja kaksi tätiä... yksi setä ja täti oli puheliaampia ja ihan niinkuin toinen setä ei olisi ehkä niitä tätejä tuntenutkaan....

"no mites sinulla on elämä mennyt??" Täti sitten kertaa vähän mitä elämässä on tapahtunut ja pääasia on tietysti montako lasta ja minkä ikäisiä... sitten lapsenlapset... ja vieläpä on nyt lapsenlapsenlapsikin... Ja yksi lapsenlapsi pääsi ripiltä ja missä kaikki lapsukaiset asustelee.... No mites sulla?? Kysyttiin pappalta... Pappa kertoo että tyttöjä vaan tuli sukuun niinkuin heidän suvussaan on tapana... että ei poikia lainkaan tule... kolmessa sukupolvessa on vain kolme poikaa tullut... Lässyn lässyn ja tarinaa saatiin lopeteltua... Sitten setä esitti saman kysymyksen toiselle tädille... Että mitäs sinä olet elämässäs saanut aikaan...

Siihen täti vaan totesi että on tossa pari koiraa pyörimässä... muuta en ole aikaan saanut... *hiljaisuus* Niin että en ole lapsia saanut *hiljaisuus* "niin eihän sitä kaikki saa" *hiljaisuus* **kiusallinen hiljaisuus** "niin se elämä vaan on - Tokaisi kysymyksen esittänyt mies.... Johon vielä jatkoi että ei hänenkään ensimmäinen vaimonsa koskaan saanut lapsia... (kuuntelian hiljainen kysymys että siksikö siitä erosit??)

Tämä on se keskustelu mitä elämässäni pelkään... Mitä jos minusta tulee tuollainen mummo?? Mieheni oli siinä vieressä ja emme tästä keskustelusta ottaneet toisillemme kantaa... En tiennyt oliko isännällä edes kuulo päällä.... Kysyin sitten jotta kuunteliko hän tämän kiusallisen keskustelun ja hän sanoi että ei uskaltanut kommentoida minulle kun toivoi etten minäkään olisi kuullut......

Että näin sitten taas meni meillä... :(

kp23

Juu on se kp 23... tiputtelua jo kp 18 lähtien... en sin punaista... sitten ruskeaa... sitten harmaata... nyt taas punaista...

Viimekierto päättyi jo kp 25 mutta se oli lääkkeellinen kierto jossa ovulaatio oli jo kp10

Paksuna olemisen mahdollisuus on minimaalisen pieni. Ihmettelempä vaan miten voi näin paljon tiputella ja näin aikaisin... Paska kroppa...

Avautumista foorumikäyttäytymisestä

voi että on ollut vaikeeta olla kirjoittamatta 2+ sivuston ivf pinoon... Päätän siis avautua täällä koska mua vaan vituttaa... (täällä se on sentään sallittua, toisin kuin siellä)

Eli siis keskustelua yleisellä tasolla ja sitten joukossa on yksi vähän pessimistisempiä viestejä laittava joka ei näin ulkopuolisen silmin provoa mitenkään mutta jonka muut ymmärtävät väärin. Sitten alkaa möykyttäminen kuinka ei noin voi sanoa sammakoita suustaan ja että olet niin negatiivinen ja yms. Pahimpana kommenttina yksi "positiivari" toteaa että varmaan siksi ne vauvanalut eivät pysy sisällä kun olet noin negatiivinen... HUHHUH että uskaltavatkin olla noin kanamaisen tyhmiä.

Sen jälkeen alkaa koko kanalauma puhumaan positiivisuudesta ja vertaavat lapsettomuutta laivamatkaan jossa kaikki pääsevät satamaan... toiset vaan joutuvat käymään muutaman myrskyn ensin läpi... ELÄMÄN KEVÄT!!!

No siis realistista on se että laivalta myös tippuu yli laidan porukkaa ja ne huutelevat apua vedessä... Positiivarit varmaan vaan heittävät kivellä kalloon jotta ääni hiljenis ja he saisivat jatkaa omaa piknikreissuaan kohti lähellä siintävää onnen satamaansa.

Kyseinen laivavertaus sopii papin puhumana elämän vertauksiksi jossa kuolema on kotisatama ja sinne pääsy on aina varma... Elämästä ei selviä hengissä...

Itse vertaan lapsettomuutta pimeäksi odotushuoneeksi jossa on kaksi ovea. Toisesta tulee kutsu sinne toiselle puolelle eli perhe-elämään ja toinen on ns. exit ovi josta voi lähteä kun siltä tuntuu tai kun aika tulee täyteen... Kaikki lapsen haluavat joutuvat tänne säkkipimeään isoon huoneeseen oman numerolappunsa kanssa. Jatkuvasti jonkun numerolappu osuu oikeaan ja ne pääsevät sinne kirkkaaseen valoisaan perhe-elämään. Muut jäävät odottelemaan vuoroaan... Osalla on jopa tyhjä lappu kädessään eivätkä he sitä tietenkään tiedä kun huoneessa on pimeää... Kaikki paikalla olevat pidempään odottaneet eivät tajua että siellä pimeissä nurkissa on toisia samanmoisia, joilla ei numeroa ole huudettu. Niitä on ihan siinä vieressäkin. Kaikki vaan näkevät ne jotka pääsevät pois pimeydestä.

Foorumit ovat pimeydessä kyyhöttävien surkeuteen vajonneiden yhteydenpitovälineitä. Sitä kautta voi minun mielestäni kertoa niitä omia tuskiaan ja MINUN mielestäni foorumilla saa omaa kurjuuttaan myös valittaa. Tuskin kukaan odottaa saavansa mitään suurta sympatiaryöppyä, mutta on saatava kertoa kuinka pahalta tuntuu, jotta taakka kevenisi. No... minä nyt avaudun täällä koska tätä lukee paljon harvempi :D

Jotkut pääsevät sieltä pimeästä huoneesta sinne ihanaan valoon, mutta sitten isokäsi heilahtaa ja toteaa että ehei... ei ollu sun numeros kuule vielä... meehän takas odottelemaan... Sitä kutsutaan keskenmenoksi... Olet jo nähnyt sen valon... Tuntenut sen lämmön ja ehditpä jopa kampaamaan hiukset taas muotoonsa ennen kuin löysit itsesi taas sieltä pimeästä... Paska mäihä....

Jos joku haluaa nyt taas jeesustella ja sanoa että minä olen niin negatiivinen niin joo... :D Minä olen super negatiivinen ihminen. Paskaa kaatuu niskaan joka päivä saavillinen... Uskonpa että enemmän kuin monen hartiat jaksais kantaa... Ja jos nyt ottaisin jonkun superpositiivisuus kampanjan (jota vuoden alussa yritin) niin pää tässä vaan hajois.

Suurin syy tähän raivoisaan negatiivisuuden huipentumaan on se että mensut alkaa ihan just... tiputellut on jo kaksi tai kolme päivää... ihan jo kp18 lähtien.... että revitään siitä sitten taas... Ehtii vielä toinenkin kierto mennä ennen kun päästään siihen pirun ivf hoitoon... jurkele...

Sitä sitten haaveilee ivf hoidoista tajuamatta että se on se viimeinen korsi... jos sillä ei onnistu niin elämä saattaa muuttua aika ronskisti... Tulee eteen melkoisen valtavia kysymyksiä... Haluanko kohdata niitä? NO EN HELVETISSÄ!!!!

himpuraan kroppa!

Hoitojen kesätaukoa tässä vietellään ja päätin että en vahtaa olllenkaan kiertoani... mensut ehtii hyvin alkaa ennen elokuun suunnittelukäyntiä joten yhden kierron voin mennä täysin "sokkona". Hyvin se menikin silleen lauantaihin asti... Sillon nimittäin alko jonkunmoinen vaaleenpunainen hetkellinen vuoto. Vuosi aamulla vähän ja iltaan mennessä oli pieni tuhru tullut housuun asti... Tottakai ajattelin että tässä oli sitten tämä kierto aika lyhyeen loppumassa (kp18 ja sen laskin vasta seuraavana päivänä) mutta eipä sitten ollutkaan. Nyt on ihan taas vuodotonta ollut sen jälkeen.

No toki joku sitten sanoo että HEI SE ON KIINNITTYMISVUOTOA!!! ONNEE... Haaa haa haaaa... Joo voishan se olla jos olis harrastettu seksiä jossain vaiheessa.... Tai siis on harrastettu juu... tasan yhden kerran niin että tulosta olis voinu syntyä ja sekin just mensujen jälkeen...  Eli tää on joku kropan erittäin paskamainen konsti saada mut taas ylikierroksille jopa siinä kierrossa jossa ei ole edes käytännössä ehditty sekstailemaan.... Syynä lähinnä mun vuorotyö ja miehen valtavat ylityötunnit. Oikeestaan molemmat ollaan kesälomakauden vuoksi paiskittu ylitöitä ja meillä on uniajat ihan eri rytmissä joten ei ehditä toisinaan juuri näkemään kotosalla :) Viikonloppuisin sitten olis aikaa jos ei olis niin paljon pakko sosialisoida... Isäntä kun kiskasee pari lasia vinkkua niin saa unohtaa kyllä siemennösaikeet... Kyllä kuntoa riittää vaan ei tuloksia...

Onneks on enää muutama viikko hoidonsuunnitteluun!!! Siitä se sitten lähtee...