Eli tänään on kp3 jos vaikka joskus 26 päivän päästä sitä alkaa taas miettimään koskas se kierto alkoikaan?? :D
Ei päästy siirtoon ei... Onneksi on se reissu edes vähän lohduttamassa....
Sossusetä tulee käymään helmikuun aikana ja päästään tenttaamaan ihan privaatisti tukilapsiasioista. Saas nähdä mitä tulee vai tuleeko mitään....
Päädyin PELA:n järjestämälle tukiperhe kurssille mieheni kanssa. Löysin tieni sinne jonkun bannerin kautta ja mies oli heti myös mukana ideassa. Tuttavalapsia täällä onkin viikonloppukylässä käynyt mutta nyt voitaisiin tehdä hyväntekeväisyyttä ja saada itse samalla jotain säännöllistä toimintaa elämään. Kerran kuukaudessa yksi viikonloppu on kyllä aikaa antaa poiskin.
Lastensuojelu onkin sitten hyökkinyt naamalle viimeisen parin viikon laikana ihan liiaksikin. On tullut telsusta tuo Ikuisesti Sinun dokkari (löytyy vielä arenasta) On tullut radiosta ja telsusta ohjelmaa toisensa perään lasten huonosta kohtelusta. On jatkuvaa juttua perhesurmista kun vanhemmat ovat ajautuneet umpikujiin elämässään. Kuinka ei lastensuojelu ole päässyt kaikkiin väleihin kiinni. 6h lastensuojelun sossusedän juttuja kuunneltuani olen täysin myyty ajatukseen, että voisin tässä asiassa ruveta auttamaan. Vastaan tuli myös silmiä avaavia todellisia asioita, joita ei ole ennen noilla sanoilla tajunnut ajatella.
Adoptio, joka on kuitenkin päässä joskus liikkunut myös kansainvälinen muoto siitä. Nyt olen melko varma että en siihen lähtisikään. Asia ei tietystikään ole näin yksioikoinen, mutta pääpiirteittäin ymmärrän pointin. Kansainvälisen adoption kautta tulleiden lasten taustaa ja kohtelua ei pystytä sanomaan koskaan kovin varmaksi. Traumat joita he ovat kokeneet ovat vanhemmalla iällä täysin unohdettuja, mutta vaikuttavat edelleen käytökseen ja mieleen hyvinkin vahvasti eikä niitä päästä työstämään kun ei ole tietoa. Sen sijaan suomalaiset huostaanotetut lapset ovat hyvinkin "tutkittuja" ja näiden lasten auttaminen kaikin mahdollisin keinoin on helpompaa ja asiaan päästään kiinni välittömästi jo ennen kun pahoja oireiluja pääsee tulemaan. Tiedot lapsen terveydestä on myös paljon kattavampia niin henkiseltä kuin fyysiseltäkin puolelta.
En kuitenkaan lähtisi sijaisperheeksi kovin helposti... Kamalan vaikeaa on ajatella että luopuisin työstäni (josta en kyllä pidä) ja keskittyisin hoitamaan "perhettä" joka voitaisiin minulta viedä minä hetkenä hyvänsä.... ja lopullisesti... Se että kestäisi rankan ja traumatisoituneen lapsen kaikkine murheineen (tai muutaman lapsen) niin siihen vielä perään niiden lasten vanhemmat ja loppuun vielä se että joskus saatan menettää ne lapset takaisin oikeille vanhemmilleen. (Joka olisi tietysti lapsen etu)
Tätä soppaa nyt viikon päässäni pyöritelleenä olen entistä varmempi että selviämme vaikka niitä omia lapsia ei sitten kuitenkaan koskaan tulisi. Saamme halutessamme ympärillemme niin paljon lapsia kun vaan ikinä jaksamme hoitaa. Saamme tahtoessamme luotua paljon uusia lämpimiä ja rakastavia suhteita niin moneen suuntaan että ei koskaan tarvitse siellä vanhainkodissa olla yksin. Kaikki avaimet ovat omissa käsissä. Riippuu vaan siitä miten ne omat pelikortit pelaa...
Tämä olisi periaatteessa ihan oman tyyppisemme ratkaisu. Oma elämämme pysyisi omassa uomassaan. Pystyttäisiin edelleen matkustelemaan ja elämään omaa elämäämme, mutta samalla saataisiin aiheutettua paljon hyvää monessa suhteessa. Ei sellaista vastuuta ja kuitenkin ne ilot. Lapsiperheen elämän hyvät puolet paketoituna kauniiseen pakettiin. Tällä viikolla jatkuu koulutus ja sossusetä tulee käymään vuoden alussa katsastamaan kodin ja keskustelemaan privaatisti.... Outoa... pelottavaa, mutta osaltaan hyvin kiinnostavaa ja lohdullista.
Usko hoitojen onnistumiseen on edelleen surkean matala. Olen päättänyt että kaikki hoidot käydään kyllä läpi julkisella tässä nyt putkeen mitä tarjolla on... Senkin jälkeen varmasti yksityiselle jos siinä hädään mitään mahdollisuutta... Mutta tärppää sitten joskus jos tärppää.... Tämän mielentilan jos saisin pidettyä niin mahtavaa olisi. Pitänee palata lukemaan tätä aina kun nuppi alkaa käydä kierroksilla... Nyt on jopa oikeastaan sellainen olo että mä olen ihan voittaja jos joskus sitä lasta ei sitten tulekaan, niin minä voin tehdä kuitenkin paljon hyvää muille lapsille.... Näyttää näin myös kaikille tuttaville ja puolitutuille ja muille, että ei tämä elämä ole kiinni siitä äidin statuksesta. Elämää voi vetää vauhdilla eteenpäin ilman paksua mahaa... monen vuoden vaipparumbaa ja ikuista äitiyttä.
Tästä alkavasta kierrosta piti tehdä pas, mutta ollaan Dubaissa just ovulaatioaikaan joten olen jo luopunut toivosta. Jos eilen olis vuoto alkanut niin oltais ehkä päästykin.... Tuhruvuoto (aika runsaskin) alkoi pe/la kieppeillä ja mahaa kramppailee, mutta näyttää olevan ihan samanlainen kitkutuskierto taas edessä kun mitä oli viimekertainenkin. Oikeestaan toivon että alku menis mahd pitkälle niin se siirto vois taas onnistuakin... Jos vaikka perjantaina vasta olis kp1... tai sen jälkeen...
Jouluaattona ne hanat sitten aukes... ihan kokonaiset 2 päivää kesti kunnes taas sitten alkoi arki. Ei pienintäkään käryä ollut oliko ne oikeet mensut vai mitä oli... Vähäisetkin tissiturvotukset jatku vielä pitkälle vuodon jälkeen... tein testin... negaa...
Nyt on sitten kp n. 12 menossa ja ovistesti plussaa... Minä ovuloin siis normisti aina kp 18. Nyt on pari kertaa ovulaatio tullut hormonittomassa kierrossa lähempänä tuota 12 mut nyt kun ei olis pitänyt niin johan se aikaistuu...
Toivoo sopii ettäs euraavassa kierrossa olis taas "myöhässä" niin päästäisiin siirtoon. 1-8 päivä ollaan reissunpäällä joten silloin ei siirtoa saada... tosin ovista on mukava lomalla ehkä hyödyntää ;)
Enempi ehkä vielä ihmetyttää tuo pumppu joka on kokenut ihmeparantumisen. Mun 26000 lisälyöntiäni on muuttunut nyt lähelle nollaa oman diagnosoinnin perusteella. Pumppu siis hakkaa kuten normaalilla ihmisellä eikä niin että joka toinen tai kolmas lyönti on lisälyönti. Radikaali on muutos ja tapahtunut todella äkkiä. Nyt sitten vaan toivon että tää olotila pysyy näin vuosien rytinän jälkeen... Ajattelin tänään alkaa vähentää beetasalpaajaa josko pääsisin niistä vielä eroon joskus :)
Summasumarum: IVF sai aikaan kehossani melkoisia muutoksia. En tiedä pistänkö tämän pumpun sen piikkiin vai voisiko esim vitamiinipurkin foolihappo tai joku muu vaikuttaa näin, mutta uskomattomalta tuntuu. Navan alusen toiminnasta ei ole mitään käryä, mutta sekaisin se on "normaaliin" nähden ollut.
Sormet ristissä että päästäisiin ennen maaliskuuta siirtoon kun tulee se perkulaan kesätaukokin muuten vielä vastaan ennen kun on pakkanen tyhjennetty syksyn keräyksestä....
Tää on nyt niin vaikeeta sitten taas... Mensut tulee... ei tule... tulee... ei tule....
Aamulla ne lupaa alkaa ja sitten ne loppuu alkuunsa... Nyt tänään ei oo tainnu tulla taas mitään... Eilen tuli aamulla vähän punaistakin josta ajattelin että nyt alko.. vaan koko päivä ilman mitään ja illalla ihan vähän taas ruskeeta....
Pitäisköhän sitä nyt sitten kuitenkin testata niin saatais mensut tulemaan... Kokeilin itseasiassa itseäni jo hämätä pissimällä vanhaan r-testi tikkuun... Tein sen tossa tunti sitten ja tuijotin "vastausta" etsien näkyvää viivaa (joka siis ei pitäisi siihen mun järjen mukaan piirtyä vaikka olisinkin paksuna) Noooooooh... nyt ainakin mahassa vihloo enempi taas että eiköhän vinkki menny pakille perille :D
Taidanpa kuitenkin mennä ostamaan sen testin ja testata sen negan pois kuleksimasta... kuitenkin se kokoajan mielessä pyörii ja nyt kun on jo viikon myöhässä niin kokoajan vaan enempi ja enempi toivo herää... Pitää lytätä taas kaikki nousevat haaveet ennen kun ne kasvaa liian isoiksi.
Kirjaanpa nyt kuitenkin ennen lyttäystä ylös fiilarit jotta osaan seuraavilla kerroilla ottaa huomioon kropan huijaukset
- Ei tissienturpoamista oviksen aikaan tai jälkeen...
- Pieni vuoto ovulaation jälkeen... muutama päivä oviksesta oikeestaan... tarkkaan en tiedä millon oli ovis. Vuoto oli viikkoa ennen mensujen oletettua alkua
- Kuuma nainen :D Eli iltaisella olen tulikuuma nukkumaan mennessä ja myös aamuisin huomaan että oon isäntää lämpimämpi... hän myös on huomannut saman
- Tiputtelu alkoi jo kp27 ja on jatkunut viikon... vuoto lähinnä aamuisin
- pientä kipuilua mensujen tapaan mutta ei mitään kunnollista... ei kramppeja
- Oviksen jälkeen pahoinvointia joka katosi... ja väsymystä samoihin aikoihin joka katos
- Nesteet poistuu kropasta. Pissillä tullu juostua sen jälkeen kun mensujen piti alkaa, mutta ei pissitä enää (kroppa "kuivatettu")
Suomeksi> Ei mitään ihmeellistä paitsi tiputtelumensut ja kuuma kroppa
Noniin... Nyt päästiin taasen asiaan... eihän nää ollu kun 6 päivää myöhässä taas tälläkertaa...
Toki tuossa jo toiveet vähän alkoi nousta jouluisesta yllätyksestä, mutta toisaalta taas tiputtelu monen monta päivää antoi ymmärtää että turhaa hihkua. En tehnyt yhtään testiä (mistä oon ylpeä) Jotekin alitajuntaisesti uskon siihen että testin jälkeen mensut alakaa samantein niinkuin on niin usein käynyt... Nyt halusin että ne alkaa mahd myöhään ja toivottavasti seuraava kierto tekee samalla tavalla ja päästään jo hlemikuussa siirtoon reissusta huolimatta.
Eli blogi hiljenee taas varmaan pariksi kuukaudeksi kun tuskin on mitään kerrottavaa aiheesta ennen kevättä.... Kun vaan saisin sisäistettyä, että ei mun tarvii paksuuntua vielä vuosiin... että aikaa on...
Pms... Se on sellanen juttu että siltä mä olin välttynyt aina... En siis näiltä perus pms oireiksi luettavilta turpoamisilta ja tissioireilta ja kivistyksiltä, mutta niiltä mitkä miesten hermoon eniten käy eli ne mielialavaihtelut. Mulla ei oo koskaan ollu mitään sellasia vaan oon aika tasanen luonne.
EN OLE ENÄÄÄÄ! PERKELE!!! Piru pääs irti tossa ivf hoidossa ja luulin että oli vaan niitä hormonihöyryjä mitä korvista tuli vaan ei... nyt on välikierto lusittu ja voi HEMMETTI mikä raivo/itku/hermo sotku on ollu pari kolme päivää. Tuntuu että aivot ei mahdu päähän ja ne tursuu korvista ulos. Kaikki hermostuttaa... vanne kiristää päätä. Uskomaton raivo päällä mutta ei edes pienintä syytä sille tiedossa. Pommi vaan odottaa että joku raapaisee tulitikkua.
Ihanasti jouluksi flunssaakin vielä pukkaa... nenä menossa tukkoon ja kurkku hiukka turvoksissa myös. Johan nuo työt huomenna loppuu... Että pääsee sitten sairastamaan ihan omalla kustannuksellaan.
No raivoa todella lisää tuo hoidon venähtäminen ikuisuuden päähän... Pitäis vaan unohtaa aika ja antaa sen kulua... "onhan tässä vielä vuosia yrittää" PERKELE!!! (ai kauheeta kun on herkässä pahat sanat) Pikaisesti laskettuna meillä on mahdollisuus seuraavan kerran siirtoon 4.3 joka sattuis sunnuntaille.... mut hei :D Ei tässä nyt muutenkaan olla ihan kalenterin mukaan menty!!
Tänään on joku kp 33 meneillään että silleen.... siis normi 28 mulla... ihan max 30... Mensut tekee tulemistaan joka päivä enempi ja enempi.. mut ei vaan ne hanat oikeen aukee... Mitään testiä en oo vaivautunu tekemään kun haluan kierron siirtyvän mahd paljon eteenpäin... mieluiten vielä muutamilla päivillä... (jotta voitais sittenkin saada siirto jo helmikuun alkuun) Ollaan nimittäin reissunpäällä helmikuun alusta se viikko ja jos saan venytettyä kiertoja niin tää kikka kolmonen vois onnistuu... Tietysti silloin ovuloin viikkoa aiemmin kuin normaalisti ja se menee päin helvattia kuitenkin... mut yrittänyttä ei panna...
Nyt siis vaan jäätä hattuun ja sormet ristiin... Toivoa todella sopii että pää pysyy kasassa taas seuraavat pari kiertoa... Pitänee mennä hamstraamaan ovistestejä kaupasta jälleen kerran isompi tukku ja pitänee alkaa taas harrastamaan tätä kotiaktiivisuutta..
Olin just pas suunnittelukäynnillä... Aloitetaan positiivisilla asioilla. Kroppani on toipunut ivf:stä... Ensimmäinen siirto päätetty tehdä luonnolliseen kiertoon....
Sitten ne huonot uutiset.... Siirtoa ei tehdä seuraavaan kiertoon koska on joulutauko.... Sitten lisää.... Sitä ei pystytä tekemään melko varmasti myöskään seuraavaan koska ollaan dubaissa.... Eli suomeksi!! MAALISKUU on seuraava kierros jossa päästään yrittämään sitä perkeleen paksuuntumista joka toisilla käy täysin luonnostaan ja ensiyrittämällä... Sitä maailman luonnollisinta asiaa eli lisääntymistä.... Sitä perkeleen lisääntymistä joka antaa ihmiselle ihmisarvon... Lapseton on ihan paska ja mistään mitään tietämätön uraohjus. Vasta lapsen saanut on "aikuinen" ja järkevä ja vastuullinen yms yms yms.
Nyt on niin lyöty olo vaikka hommaan tuli vain 2-3kk viivästystä... Mutta silti raivostuttaa niin jumalattoman hirvittävän paljon. PERKELE
Jos ei tarviis 12 aikaan olla töissä niin menisin tonne sohvankoloon ja parkuisin silmät päästäni... En nousis kun ehkä huomenna aamulla aikasintaan... jos sillonkaan...
Huomaan kyllä selkeesti että edelleen mennään jotain ivf jälkihöyryjä koska kierrokset nousee ihan hulluna pienistäkin tällasista vastoinkäymisistä. Tissit on hukassa edelleen ja mensut tekee tulojaan myöhässä mutta kuitenkin... Tiputtelee jo ja maha kramppailee... Eli lisää vitutusta tulossa ihan näillä näppäimillä...
